Ilona, Lisbet & Wilma: Kuulumisia ja kuvia

Viime viikonloppuna käytiin sunnuntaina kisailemassa keminmaassa 3 starttia. Mulla oli ajatuksena palautella puomia, mikäli Lisbet siitä läpi tulee. Tiesin jo ilmottaessa, että tuo keminmaan pohja on Lisbetille hidas, koska on aika kivinen. Ilmotin silti, koska puomi tarvi muistuttelua. ;)

Eka rata oli hyppis ja ihan mukava rata, melko helppo, vaikka nollia ei loppupeleissä hirveästi tullukkaan. Tuntu radalla, että kerkesin ite liian hyvin moneen paikkaan, joten huomasi, että meno ei ollu yhtään niin kovaa ko KAS:n kisoissa viikko sitten. Toisaalta tuo pohjaherkkyys on hyvä itellä tiedostaa niin tiiän, että johtuu siitä, eikä esimerkiksi mistään jumista kropassa. :) Tältä radalta nolla sijalla 4! Toisella radalla meno oli nopeaa ja tuntu itestäki vauhti hyvältä. Puomilla tapahtu just se minkä aattelinki, eli Lisbet ei malttanu odottaa vapautuskäskyä, joten eiku puomi uudestaan ja radalta pois kehujen kera. :) Viiminen rata oli ehkä kaikkein mukavin, vaikka väsy meinas painaa omaa mieltä ja jalkoja. Sain kuitenkin lähtöön tsempattua ja tuloksena nolla sijalla 2! Puomillaki muistettiin odottaa vapautuskäsky. On mulla hieno kisakaveri <3 Reilun viikon päästä kisataan Torniossa ja sitten katellaan, koska seuraavaksi. :) Viikonloppuna pääsee Lisbet Jaana-Kaisalle hoidettavaksi ja tsekataan kropan tilanne!

Wilma oli kisoissa turistina ja oli oikein reippaana. Isot koiratkaan ei enää jännitä niinkö aikasemmin ja on jopa positiivisella tavalla kiinnostunu niistä. Toisaalta tuollainen tietynlainen kunnioitus toisia koiria kohtaan on hyvä piirre. Toiset koirat on ainoa asia, mitkä Wilmaa on joskus jännittäny. Mihinkään erilaisiin/koviin ääniin, ihmisiin tai asioihin se ei kiinnitä mitään huomiota koskaan (paitsi pusuttelee ihmisiä :D). Ainoa, mikä välillä saattaa aiheuttaa murinaa/puuskuttelua on isot koirat, mutta seki on vähentyny paljon, koska ollaan saatu paljon positiivisia kontakteja sen yhen inhottavan rinnalle... En muista kirjotinko täällä, mutta kuukausi sitten iso koira syöksy radalta kohti Wilmaa, sain valjaista nostettua sen kainaloon, mutta Wilma kerkes kyllä säikähtää tilannetta. Sen jälkeen ollaan moikattu paljon kilttejä isoja koiria. :) Tuollasia negatiivisia juttuja ei sais kyllä tapahtua, mutta ei niille oikein mitään voi. Muistan ko Ilonalle kävi pentuja saksanpaimenkoira päälle ja se vielä tänäki päivänä nostaa karvat ja hännän korkealle pystyyn jos näkee saksanpaimenkoiran/belggarin... Bordereilla tuomonen arkuus/epävarmuus näyttäytyy niin helposti sellasena rähinänä toisia koiria kohtaan, eikä esimerkiksi sellasena arkuutena/pakenemisena tilanteesta. Tosin sellasiaki varmasti on, mutta yleisemmin se näyttäytyy rähinänä.

Wilman kanssa sitten vähän leikittiin ja temppuiltiin radan reunalla. Yhtäkkiä oli lelu ja käsi veressä ja Wilmalta puuttu viiminen maitohammas! Jes, nyt on kaikki irrottavat hampaat irronnu. :) Kisojen loputtua katottiin makseja niin mulla nukku Lisbet jalkojen välissä radan reunalla ja Wilma sylissä. Hih, aika helppoja tyyppejä! Wilmalla on muuten nyt 6kk iässä korkeutta n. 30,5cm. Saa nähdä kasvaako vielä, toivoisin vaikka sentin vielä lisää niin olis Lisbetin kokonen, mutta saa nähdä! :)