Oltiin tänään illasta Active Dogsien kevätkokouksessa, joka oli samalla palkintojenjakotilaisuus. Tarjolla oli myös aivan huippuhyvää ruokaa! Nam :)
Minun ihana Lisbet on Active dogsien vuoden koira! Lisäksi saatiin hieno muisto SM-pronssista, sekä kaikki joukkue-edustajat sai muiston siitä, että Active Dogs voitti seuranmestaruuden :). Mietin tässä hetki sitten sitä hetkeä, kun SM-kisojen finaaliradan jälkeen tiesin, että me tehtiin sellanen rata, että parempaan ei ois pystytty. Se oli meidän hienoin rata ikinä ja se fiilis radalla oli jotain aivan ihanaa. Se hetki radan jälkeen, kun kävellään yleisön takana, en nää muiden suorituksia, muut kertoo väliaikatietoja ja minua jännittää ihan hirveästi. En voi olla paikallaan, koska jännittää niin paljon. Sataa vettä, mutta minua ei haittaa. Olen ihan litimärkä. Sitten ihmiset alkaa kerääntyä meidän ympärille, onnittelee, halailee. Alan itkeä, en usko hetkeä todeksi, moni muuki itkee. Se tunne, se oli jotain niin ihanaa! Se tunne, kun niin moni muu on niin onnellinen meidän puolesta, se oli niin hienoa. Se tunne ku soitan äitille ja itketään puhelimessa yhdessä, onnesta. Minun yksi suurimmista agilityunelmista oli toteutunu, unelma, josta tuli totta. En vieläkään voi olla miettimättä sitä hetkeä ilman kylmiä väreitä. <3
Ihana muisto, jonka muistan aina!
Agility on täynnä tunteiden vuoristorataa, muistan myös eräät SM-kisat, missä Ilonan kanssa menetettiin mitalli toisiks viimisellä esteellä. Tai minun ja Ilonan ensimmäiset epäviralliset agilitykisat (Olin ehkä 12v), joissa tuli hylky ja lähdin itkien pois kesken ratasuorituksen :D. Agility on opettanu aika paljon mulle tunteiden tuntemista, tunteiden hallintaa ja tunteiden hyväksymistä, varmasti monelle monelle muullekki :). Siksi tätä lajia rakastaakin koko sydämestä! Parasta on kuitenki, että vierellä on aina joku joka piristää, vaikka harmittaiski, joku joka on iloinen, tapahtu mitä tapahtu, nimittäin koira!
Ilona<3 Lisbet<3
Ylpeä Lisbet <3
- Hansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti